Kartanon tarina

Hämeenkylän kartanon historia

Hämeenkylän kartanon maalaismaisemissa ovat kautta aikojen viihtyneet yrittäjähenkiset ihmiset.
Kartanolla on sen 500-vuotisen historian aikana ehditty tehdä paljon: viljelty maata, hoidettu karjaa, kaivettu kultaa ja tehty tiiliä sekä harjoitettu saha- ja puutavarakauppaa. Hämeenkylä on alueena ollut alusta saakka vireä liiketoiminnan keskus ja tärkeä kauppapaikka. Tuolloin tänne ulottui myös meri, ja Vantaan joen suulla oli satama. Vielä 1500-luvun puolivälissä täältä lähtivät laivat Viroon. Maantieverkoston osalta Hämeentien eteläinen päätepiste oli Hämeenkylässä, jonka kautta kulki ns. Idäntie eli Kuninkaantie. 

Kartanon tiluksia on yhdistetty ja jaettu useaan otteeseen

Hämeenkylän kartano muodostui 1580-luvulla kolmesta Hämeenkylän kantatilasta, jotka amiraali Bengt Juusten oli saanut läänityksinä. Juusten aateloitiin 1591, jolloin hän otti nimen Gyllenlood. Hämeenkylä pysyi perheen hallussa 150 vuotta. Kantatilaan yhdistettiin 1600-luvun alussa 8 taloa. Vuonna 1683 siitä tuli ratsutila, kun säterivapaus peruutettiin.

1700-luvulla tila jaettiin ensin kahteen, sittemmin kolmeen osaan. Sata vuotta myöhemmin tila yhdistettiin jälleen ja valtioneuvos Ladau osti sen 1800-luvun alussa. Ladau kuului Anjalan liitokirjan allekirjoittajiin 1788, mutta sai liiton epäonnistuttua hirttotuomion. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan Venäjälle, josta palasi seuraavana vuonna takaisin, tuomion peruuntuessa.

Vuonna 1811 Ladau nimitettiin postitoimen johtajaksi, tehtävänään perustaa Suomen postilaitos, sekä hallituskonseljin jäseneksi, jossa hän puolestaan toimi Venäjän vakoilujärjestelmän johtajana.

Carl Ludvig Engel tuo kartanolle empire-tyylin

Kartanon omistajana Ladau pyysi hyvää ystäväänsä, arkkitehti Carl Ludwig Engeliä, suunnittelemaan kartanolle sen arvoon ja ympäristöön sopivia rakennuksia. Niinpä Hämeenkylän kartanon rakennukset ovat osa Carl Ludwig Engelin suunnittelemaa, keskeneräistä empire-tyylistä kokonaisuutta.

Kartanon pihamaa on suuri nelikulmio, jota rakennusten tuli suunnitelman mukaan reunustaa. Suomenlinnaa eli Viaporia rakennettiin ja korjattiin samaan aikaan, joten Ladau ryhtyi viemään Suomenlinnaan kalkkia. Paluukuormassa hän toi Kartanolle tiiliä, mutta kun todettiin, ettei hän ollut maksanut laskujaan, tiilien saanti loppui ja rakentaminen keskeytyi. Tästä syystä ainoastaan siipirakennukset ja päärakennuksen perusta kellaritiloineen tulivat valmiiksi.

Alun perin tilanhoitajan asunnoksi ajateltu itäinen siipirakennus valmistui vuonna 1830. Se saikin muuttuneessa tilanteessa toimittaa päärakennuksen virkaa. Läntinen siipirakennus, nykyinen Vanha pääkartano, on vanhempi ja jo 1820-luvun alussa valmistunut. Ulkonäöltään se on lähes identtinen itäisen kanssa. Muista säilyneistä ulkorakennuksista maininnan ansaitsee uusiklassistyylinen käymälä.

Kattoremontti oli liikaa, kartano jälleen uuteen omistukseen

1800-luvun lopulla kartanon omisti liikemies Mangström, joka harjoitti saha- ja puutavarakauppaa. Saha kuitenkin paloi ja hän joutui vaikeuksiin. Tuohon aikaan kartanon herra ei voinut olla köyhä, saatika rahavaikeuksissa. Tästä johtuen Mangström ilmoitti, että hänellä on 125 kattoa korjattavana ja sellaiseen hän ei ryhdy, joten hän myy koko kartanon.

Kartano siirtyy Tukon omistukseen ja maataloustoiminta nousee pääosaan 

1900-luvun alussa kauppaneuvos Pelin osti kartanon. Hänkin harjoitti puutavarakauppaa, mutta se ei kannattanut. Selvitäkseen taloudellisista vaikeuksistaan, hän perusti perheyhtiön kahden poikansa kanssa. Toinen pojista myi kartanon osakkeensa Tukon silloiselle pääjohtajalle vuorineuvos Yrjö Ossian Riislalle. Vuorineuvos Riisla kutsui yhtiökokouksen koolle, ja esitti kartanon pelloille laajan salaojitussuunnitelman. Muut osakkaat säikähtivät korkeaa kustannusarviota ja myivät osakkeensa. Näin ollen Hämeenkylän kartano siirtyi kokonaisuudessaan Tukon omistukseen vuonna 1942.

Tuko kehitti yli 800 hehtaarin suuruisen tilan maataloutta merkittävästi. Hämeenkylässä toimivan sonniaseman lisäksi Tuko käytti oivallisesti tilaa myös maatalouskoneiden kokeiluun. 

Kartanon mäeltä etsitään kultaa

1900-luvun alkupuoliskolla kartanon pinta-ala oli noin 800 hehtaaria, josta peltoa oli 310 hehtaaria ja loput metsää. Sodan jälkeen kartanoa ei saatu pika-asutukseen, koska vuorineuvos Riisla kutsui geologisen tutkimuslaitoksen johtajan, professori Aarne Laitakarin etsimään alueelta kultaa. Kullan sijaan löytyi kuitenkin vain suuria saviesiintymiä. Tuko alkoi hyödyntää saviesiintymää ja rakennutti kartanon lähelle tiilitehtaan. Sen tuotanto alkoi vuonna 1952. (Tästä ajasta muistuttaa myös uudistetun Etukartanon kaksi kokoustilaa, Kulta ja Tiili.)

Koulutustoiminta alkaa

Vuonna 1959 Tuko aloitti koulutustoiminnan Hämeenkylässä. Vielä 1960-luvun alussa navetassa ammui 100 lehmää, mutta karjanhoitotoiminta lopetettiin vuonna 1963, koska ammattitaitoista henkilökuntaa oli vaikea saada. Vuonna 1966 rakennettiinkin jo varsinainen koulutuskeskus. Mallia rakennushankkeelle otettiin Kööpenhaminan läheisyydessä sijaitsevasta Louisianan taidemuseosta.

Vantaan kaupunki kiinnostuu kartanon alueista

Vuonna 1973 Vantaan kaupunki osti 690 hehtaaria Hämeenkylän kartanon maita. Se halusi kehittää aluetta asuinympäristönä. Merkittävä osa nykyisistä kartanon lähellä olevista asuinalueista onkin entisiä kartanon maita. Nykyinen kartanon alue on enää noin 40 hehtaarin laajuinen.

Yritystoiminta siirtyy nykyiselle Sodexolle

Vuonna 1991 nykyinen Etukartano remontoitiin, ja se valmistui ajanmukaisin tiloin ja välinein koulutus- ja kokouskäyttöön. Entinen navetta oli enää muisto. Vuoden 1992 toukokuussa Polarkesti vuokrasi Hämeenkylän kartanon toimitilat Tukolta, jolloin koulutus- ja kokoustoiminnan lisäksi liiketoimintaan yhdistyi myös hotellitoimintaa. Polarkestin nimi muuttui vuonna 1998 Sodexo Oy:ksi, joka toimii kartanolla yhä tänäkin päivänä.

Hämeenkylän kartanon omistaa nykyisin Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma. Toiminnasta vastaa Sodexo Oy. Vuonna 2013 kartanolla käynnistyi merkittävä korjaus- ja perusparannushanke, kun Etukartano kunnostettiin täysmittaiseksi hotelliksi. Myös Itäinen siipirakennus kunnostettiin ja nykyisellään se kätkee sisäänsä upeita sviittejä. Vuoden 2014 aikana kunnostuksen kohteena olivat 1960-luvulla majoitustilaksi rakennettu Niittysiipi saunaosastoineen, sekä Vanha pääkartano.  

Entä se kartanon kummitus?

Kaikilla kartanoilla on kummituksensa, niin myös Hämeenkylän kartanossa. Vanhan tarinan mukaan kartanon mailla kuoli joko tapaturmaisesti tai väkivallan uhrina mieshenkilö, joka siitä lähtien on kuljeskellut kartanon tiloissa. Pahantahtoinen kummitus ei ole, vaan se selvästi valvoo, että kaikki sujuisi mallikkaasti.